Shiro to Kuro / Hiebe auf den ersten Blick 1

Nimi: Shiro to Kuro
Tekijä: Sal Jiang
Osia luettu: 1/?
Lukukieli: saksa

Junko työskentelee maineikkaassa investointipankissa. Eräänä päivänä hän saa tehtäväkseen mentoroida osastolle siirrettyä uutta työntekijää, Kayoa. Päällisin puolin he tulevat loistavasti toimeen keskenään – he ovat samanikäisiä, heillä on samanlaista työkokemusta ja meriittejä ja he ovat molemmat motivoituneita työntekijöitä. Suljettujen ovien takana he kuitenkin harrastavat väkivaltaista seksiä ja hakkaavat toisensa mustelmille. Samalla pitäisi pelastaa pankki juonitteluilta.

Halusin niin hirveästi tykätä tästä sarjasta. Se on kuin vastaus rukouksiini GL-mangan suhteen: päähenkilöt ovat aikuisia naisia ja myös näyttävät siltä, sänkyelämässä on enemmän kuin tarpeeksi maustetta ja kaiken huipuksi sarjalla on kiinnostava miljöö ja jonkinlainen juoni. Näistä onnistumisista huolimatta ensimmäinen pokkari jätti ikävän jälkimaun ja todennäköisesti en osta enää seuraavaa.

Aloitetaan kaikesta siitä, missä tekijä on mielestäni onnistunut. Piirrokset ovat hurmaavia ja vastaavat täydellisesti makuani. Hahmot ovat ilmeikkäitä ja mukavan karikatyyrimäisesti piirrettyjä. Varsinkin vituttaessa vinoon piirretyt suut ovat hulvattomia. Pidän myös tekijän tavasta käyttää viivavarjostusta. Eroottisissa kohtauksissa ei juuri paljasta pintaa tai seksiä nähdä, mutta tunnelma on aivan katossa. Hahmot repivät toisiaan tukasta, purevat toisensa verille, potkivat toisiaan päin huonekaluja ja ovat täysiä kusipäitä, mutta ratkaisevalla hetkellä pikkuhousuihin menevät sormet ja se, miten molemmat nauttivat tilanteesta saavat kohtaukset tuntumaan kuumottavilta eikä inhottavilta. Nämä hetket ovat ehdottomasti sarjan parasta antia ja on tosi sääli, että niitä on niin vähän ja ne ovat aivan liian lyhyitä.

Ongelmaksi muodostuu nimittäin, että hahmot ovat todella inhottavia ja luotaantyöntäviä näiden väkivaltaisten seksileikkiensä ulkopuolella. Molemmat esittävät muille pankin työntekijöille olevansa ystävällisiä ja ahkeria, mutta todellisuudessa kaikki on pelkkää kulissia, jonka tarkoitus on edistää heidän omaa asemaansa ja uramahdollisuuksiaan. Junko ja Kayo näkevät heti toistensa pinnan alle ja kieroilevat toisiaan vastaan saadakseen itse enemmän etuja. Kaikki muut ihmiset heidän ympärillään ovat heille vain pelinappuloita ja he usein ajattelevat heistä ilkeitä ja vähätteleviä ajatuksia. Pokkarin loppupuolella eräs työkaveri uskoutuu Kayolle ihmissuhdeongelmistaan ja Junko loukkaantuu, koska kokee olevansa työpaikalla se auktoriteetti, jolle olisi pitänyt ensin tulla kertomaan. Kayo ystävystyy monen työkaverin kanssa ja tsemppaa heitä parempiin suorituksiin, mutta perimmäinen syy tälle on murentaa Junkon asemaa muiden ihannoimana työkaverina. Aina, kun kukaan muu ei ole kuulemassa, he vittuilevat toisilleen ilman mitään filtteriä.

Tykkään kyllä kinastelevista pareista ja sarja saa plussaa siitä, että hahmot ovat niin tasavertaisia toistensa kanssa, ettei kummankaan puolesta tule paha mieli. En silti jaksa lukea kahden näin itsekkään kusipään edesottamuksista enää yhtään. Jos pokkarissa olisi ollut edes yksi kohtaus, jossa olisi viitattu mahdollisiin orastaviin tunteisiin tai kiintymykseen, jos hahmot olisivat oppineet ymmärtämään tai arvostamaan toisiaan edes vähän, tai jos heidät olisi esitetty sympaattisessa valossa muuten kuin toistensa seurassa, olisin hyvinkin voinut jäädä koukkuun. Kenties sarjan voisi nähdä enemmänkin komediana kuin ihmissuhdetarinana, mutta se ei ole tarpeeksi hauska. Muutenkin tunnelma on välillä epätasapainossa, kun ensin käydään läpi vakavasti kuvattuja pankkijuonitteluja ja sitten mennään kokoushuoneeseen ja potkaistaan kumppani pöydän yli ennen kuin ruvetaan riisumaan.

Sarjassa on lähes kaikki ainekset olla tosi hyvä, mutta jään kaipaamaan aitoja tunteita. Todennäköisesti ne tulevat mukaan myöhemmin, mutta olisin tarvinnut niitä jo nyt, jotta sarja ei olisi tuntunut niin vastenmieliseltä.