Koi to wa Baka de Aru Koto da / Love Is a Stupid Thing

Nimi: Koi to wa Baka de Aru Koto da
Tekijä: Ogeretsu Tanaka
Osia luettu: 1/1
Lukukieli: saksa

Kolme lyhempää tarinaa pareista, joilla kaikilla on jokin ongelma suhteessaan. Arvostelussa on paljon spoilereita.

Ogeretsu Tanakan teokseen tarttuessaan pitää olla valmis siihen, että hahmoissa ja heidän suhteessaan on usein jotain vinksahtanutta. Kirjoitin aiemmin pokkarista Daisy Jealousy, joka käsitteli kateutta parisuhteessa ja miten tulla toimeen, kun kumppani on lahjakkaampi alalla, joka on oma intohimo. Se jäi hyvästä ideasta huolimatta vähän kömpelön tasolle. Tekijän pitemmissä sarjoissa ei tätä ongelmaa ole, vaan aikaa hahmojen ja heidän kehityksensä kuvaamiseen löytyy tarpeeksi. Tästä syystä olin vähän epäileväinen aloittaessani pokkarin Koi to wa Baka de Aru Koto da, koska se kertoo kolme eri tarinaa. Onnistuessaan Tanaka on kuitenkin mestari, joten päätin ottaa riskin.

Ei olisi kannattanut. Pokkarin aloittava ja päättävä tarina ovat ärsyttäviä ja keskimmäinen suorastaan vastenmielinen. Siitä on aikaa, kun viimeksi on tullut näin paha mieli hahmon puolesta BL-mangaa lukiessa.

Ensimmäinen tarina kertoo kolmekymppisestä kahvilatyöntekijä Makista, joka seurustelee itseään kymmenen vuotta nuoremman opiskelijan kanssa. Maki on kokematon ja kyseessä on hänen ensimmäinen suhteensa, mutta hän näkee velvollisuudekseen esittää, että tietää, mitä tekee. Poikakaveri Sayama huomaa, että Maki salailee jotain ja on etäinen, minkä takia hän alkaa luulla Makin pitävän häntä vain lapsellisena pikkupoikana. Hahmot nysväävät omien epävarmuuksiensa kanssa ja vaikka Sayama yrittää ottaa ongelmat välillä puheeksi, kestää kauan, että Maki suostuu olemaan rehellinen. Tarinassa on lisäksi muutama väärinkäsitys, jotka toisaalta ovat tavallista kiinnostavampia (miksei Sayama esittele Makia kavereilleen poikaystävänään?) mutta silti turhauttavia, koska nopea tekstiviesti tai kommentti olisi laukaissut koko tilanteen sen sijaan, että märehditään asiaa loputtomiin. Loppujen lopuksi kyseessä on kuitenkin pokkarin paras tarina, koska hahmot selvästi rakastavat toisiaan ja heidän ongelmansa ovat suhteellisen ymmärrettäviä ja helposti ratkaistavia.

Keskimmäinen tarina on hirveä. Hagiwara on koulussa yksinäinen hylkiö, jota muut pitävät omituisena eikä hänellä ole kavereita. Ainoa, joka suostuu olemaan hänen kanssaan on komea ja suosittu Yamashita, joka jo alakoulussa puolusti Hagiwaraa kiusaajilta. Tämä kaikki on kuitenkin vain kiillotettu ulkokuori: muulle luokalle Yamashita esittää koulun prinssiä, mutta Hagiwaraa kohtaan hän on ilkeä ja tungetteleva. Hän vie Hagiwaran taskurahat ja tulee väkisin kylään syömään ja haukkuu Hagiwaran tekemän ruuan. Hän ryhtyy omivaksi ja uhkaavaksi luullessaan, että Hagiwara on löytämässä koulussa kavereita. Ison osan tarinaa Hagiwara on vakuuttunut, että Yamashita vihaa häntä ja jokainen pienikin ystävällinen ele saa hänet häkeltymään. Lopulta paljastuu, että Yamashita on ihastunut ja haluaa olla ainoa, joka on lähellä Hagiwaraa. Yök. Tunteiden tunnustus, seksikohtaus ja pariskunnan arkielämä aivan tarinan päätteeksi ovat kaikki inhottavalla tavalla kuvattuja ja Hagiwaraa käy lähinnä sääliksi. Tulee olo, että hän on ollut niin kauan eristyksissä sosiaalisista suhteista, ettei kunnolla tajua, miten huonosti asiat hänen ja Yamashitan välillä ovat. Tarina olisi toimivampi, jos sillä ei olisi niin kiire päättyä seksiin ja yhdessä olemiseen, ikään kuin nämä tekisivät lopetuksesta automaattisesti onnellisen. Avoin lopetus, jossa Yamashita ei saa, mitä haluaa mutta Hagiwara jää miettimään omia tunteitaan, olisi miellyttänyt minua enemmän.

Pokkarin viimeinen tarina on lyhyin. Sekään ei ole mestariteos mutta tuntuu keskimmäisen jälkeen piristävältä. Lukiota käyvä Manaka on onnensa kukkuloilla: hänellä on ihana poikaystävä Segawa, jonka kanssa kaikki sujuu täydellisesti. Mutta sitten käy ilmi, että Segawa on valehdellut kaikesta. Oikeasti hän on kusipää häirikkö, joka on vain esittänyt kilttiä prinssiä hurmatakseen Manakan. Manaka vihaa valehtelemista, joten hän laittaa suhteen poikki, kuten varmaan tekisi jokainen järkevä ihminen. Lopulta hän kuitenkin antaa periksi tunteilleen ja pari aloittaa uudestaan alusta, mutta tällä kertaa Segawa on oma itsensä. Tarinan ongelma on, etten pidä uskottavana, että Manaka voisi olla rakastunut aitoon Segawaan. Tämän koko persoona oli valetta. Mikäli tarina olisi pitempi ja olisi käyttänyt aikaa siihen, miten Manaka rakastuu myös todelliseen Segawaan, tämä olisi voinut olla paljon parempi.

Pokkari oli selkeä virheostos. En pitänyt yhdestäkään tarinasta ja tekijän hienot piirrokset eivät riitä pesemään pois sitä pahaa makua, jonka ärsyttävät tarinat jättävät. En suosittele.