Gatchaman Fighter

gatchamanf16 gatchamanf17

Kagaku Ninja-tai Gatchaman on Tatsunoko Productionin vuosina 1972-1974 esitetty sarja joukosta nuoria, jotka taistelevat julmaa Galactor-järjestöä vastaan maailman pelastamiseksi. Sarjalle tehtiin kaksi suoraa jatko-osaa ja myöhemmin hahmoja ja sarjan nimeä on käytetty muuallakin. Tämä arvostelu keskittyy jatkosarjoista jälkimmäiseen, Kagaku Ninja-tai Gatchaman F -sarjaan, mutta sitä ennen käydään läpi kahden aiemman sarjan tapahtumat. Erittäin paljon spoilereita siis luvassa. Kaikki tekstin kuvat ovat kolmannesta sarjasta.

Pääasetelma on sama kaikissa kolmessa sarjassa: International Science Organization eli ISO pyrkii tekemään maailmasta paremman paikan tieteen avulla, mutta maailmanvalloitukseen pyrkivä ilkeä Galactor-järjestö kylvää tuhoa erilaisten mechojen avulla. Tätä uhkaa vastaan on perustettu Science Ninja Team Gatchaman, jonka viisi jäsentä pukeutuvat lintuteeman mukaan ja käyttävät kukin erilaisia aseita taistellessaan. Tärkein ja voimakkain on kuitenkin heidän aluksensa God Phoenix, jonka avulla he voivat tuhota mechan kuin mechan. Galactorin keulakuvana toimii kussakin sarjassa teatraalinen pahis, joka saa käskynsä salaperäiseltä Leader X:ltä.

Ensimmäisessä osassa on puuduttava määrä jaksoja, kokonaiset 105. Tämän lisäksi niistä lähes kaikki noudattavat täysin samaa kaavaa, jossa Galactor aiheuttaa tuhoa jossain päin maailmaa, Gatchaman-tiimi lähtee taistoon, joku paikallinen ihminen sekaantuu sotkuun, lopulta mecha tuhotaan ja ilkeä Berg Katse pakenee jättäen alaisensa kuolemaan. Onneksi muutama elementti kuitenkin tekee sarjasta katsottavan.

Näistä selkeästi vahvin on viiden päähenkilön vahvat persoonallisuudet ja erilaiset roolit. Joukon johtaja Ken on oikeamielinen sankari, jota kuitenkin vaivaa lentäjäisän katoaminen työtehtävissä. Vielä enemmän menneisyyden vanki on Joe, joka joutui lapsena katsomaan, kun Galactor tappoi hänen vanhempansa. Jun on orpokodissa kasvanut ja joukon ainoa tyttö, lisäksi Junpein adoptiosisar. Hän löysi Junpein aikoinaan vuorilta tämän ollessa vauva ja he kasvoivat yhdessä orpokodissa. Junpei on päähenkilöistä selvästi juurettomin, sillä hän ei tiedä menneisyydestään tai oikeasta perheestään mitään. Ryu on joukon ainoa, jolla vielä on perhe, mikä tekee hänestä monella tapaan ryhmän onnekkaimman, mutta hänellä on myös eniten menetettävää. Kaikki viisi hahmoa käyvät sarjan aikana läpi tapahtumia, joiden kautta pureudutaan heidän menneisyyteensä ja suhteeseensa muihin. Erityisen roolin saa Joe, jonka tarina saa ensimmäisessä sarjassa hyvin traagisia käänteitä. Ryu jää hieman muista syrjään, sillä hänen tehtävänsä on usein jäädä vartioimaan alusta muiden lähtiessä taistoon.

Myös pahisten riveissä sattuu ja tapahtuu. Galactorin taustalla vaikuttava Leader X osoittautuu lopulta ulkoavaruudesta tulleeksi voimaksi, joka on saanut kansaltaan erityisen tehtävän Maassa. Berg Katsen puolestaan paljastetaan olevan kaksosparista muodostunut mutantti, joka pystyy vaihtamaan sukupuoltaan. Kaikkien kolmen sarjan pahikset saavat mieleenpainuvan kuolonkohtauksen, mutta Berg Katsen kohtalo ja viimeiset hetket ovat jääneet erityisesti mieleen.

gatchamanf14 gatchamanf15

Sarjan väkivaltaisuus yllätti minut. Lähes jokaisessa jaksossa esitetään Galactorin tuhoavan kokonaisia kaupunkeja, valtamerialuksia, räjäyttävän junia yms. ja aina näytetään still-kuvia, joissa viattomat ihmiset lentävän ilmaan, palavat elävältä tai miten kadut täyttyvät kuolleista. Tämä kaikki kuitenkin menettää merkityksensä, kun hahmot eivät juuri reagoi tuhoon ja sivullisten kärsimys kuitataan nopeasti sivulauseessa. Paljon paremmin sarjasta jäävät mieleen yksittäisten hahmojen traagiset kohtalot, minkä takia jäin miettimään, oliko tarpeellista näyttää niin paljon joukkotuhoa.

Mikäli päätyy tarttumaan ensimmäiseen sarjaan, kannattaa katsoa, löytyisikö netistä jotain opasta siihen, mitkä jaksot ovat oleellisia ja mitkä voi skipata surutta. Itse katsoin kaikki, mutta jossain jaksojen 20-50 välillä nousi epätoivo siitä, että olin jo saanut tarpeekseni mutta niin paljon oli vielä jäljellä. Suurin osa sarjasta on täysin turhaa kertakäyttötoimintaa ja sinne tänne ripotellut hahmo- tai juonipainotteiset jaksot eivät ole tarpeeksi iso palkinto kaiken katsomisesta.

Jatko-osa Kagaku Ninja-tai Gatchaman II alkaa surullisissa merkeissä, sillä sankarimme kaipaavat ensimmäisen sarjan päätteeksi kuollutta Joeta. Yllättäen Joe kuitenkin palaa takaisin heidän riveihinsä, mutta kaikki ei ole ennallaan. Eräs Galactorille työskennellyt tiedemies pelasti hänet ja teki hänestä kyborgin. Tämä juonenkäänne on jatkoa Joen traagiselle tarinalle, sillä hän kamppailee ihmisyytensä kanssa suuren osan sarjaa ja yrittää löytää itselleen uuden paikan maailmassa. Sen lisäksi hän ei ole ainoa, joka tekee paluun, sillä Galactor nousee jälleen. Tällä kertaa keulakuvana toimii Gel Sadra, jonka traaginen tausta paljastetaan jo ensimmäisessä jaksossa. Hän on oikeasti pikkutyttö, jonka Leader X kaappasi ja kasvatti aikuiseksi tieteen avulla.

Kakkossarja poikkeaa ensimmäisestä muutamalla merkittävällä tavalla. Jaksoja on ensinnäkin vain 52, mikä tekee sarjasta paljon tiiviimmän ja onnistuneemman kokonaisuuden. Lisäksi jaksot eivät enää toista samalla tavalla itseään eikä joka jaksossa enää kohdata Galactorin uutta mechaa, joka sitten vain käydään hajottamassa. Sarjassa keskitytään paljon enemmän juoneen ja hahmopainotteisuuteen kuin tappeluihin. Joen lisäksi valokeilaan pääsee Jinpei, joka kasvaa sarjan aikana lapsesta nuoreksi mieheksi. Lisäksi sopivaa lisämaustetta tuo uusi hahmo tohtori Pandora, jolla on hyvin henkilökohtainen syy vihata Galactoria. Kaiken kaikkiaan sarja on erittäin onnistunut jatko-osa, joka on tarpeeksi omannäköisensä eikä vain kierrätä ensimmäisen sarjan tuttuja elementtejä.

Sarja päättyy Leader X:n ja Galactorin tuhoon. Vaikka matka sinne vaatikin uhrauksia, päätös on kuitenkin kaikin puolin toiveikas ja jättää olon, että sankarit voivat viimeinkin alkaa viettää normaalia elämää. Jos on jaksanut katsoa kahden ensimmäisen sarjan yhteensä 157 jaksoa, täytyykin kysyä, mitä tarjottavaa 48 jaksoa käsittävällä kolmannella sarjalla enää voi olla.

gatchamanf18 gatchamang11

Vastaus on yksinkertainen: ei yhtään mitään.

Hahmokehityksessä otetaan selkeä askel taaksepäin. Joen angsti kyborgiruumiin kanssa lakaistaan maton alle ensimmäisessä jaksossa ja suurimman osan sarjasta asiaan ei viitata enää millään tavalla. Mikäli tämä olisi antanut vuoron jollekin muulle hahmolle olla valokeilassa, asian olisi ymmärtänyt, mutta näin ei käy. Kaikki Jinpein kokema hahmokehitys on kuin pois puhallettu ja hän on taas joukon lapsi. Myöskin muiden hahmojen taustatarinat on vain unohdettu. Gatchamanin pääviehätys oli aina sen sankareiden persoonallisuus, mutta kolmannessa osassa he ovat hyvin geneerisiä ja tylsiä. Mikäli hahmoihin ei olisi kiintynyt kahden aiemman sarjan kautta, ei heistä olisi mitään hyvää sanottavaa pelkästään tämän kolmannen perusteella. Kuvaavaa onkin, että lähes kaikki vaikuttavat ja koskettavat kohtaukset ovat itse asiassa takaumia kahden ensimmäisen sarjan tapahtumiin.

Taisteluistakin on lähtenyt suurin särmä. Kaikilla viidellä hahmolla on uudet henkilökohtaiset aseet ja kulkuneuvot, jotka voivat yhdistyä GatchaSpartan-alukseksi. Enää he eivät kuitenkaan ammu lintuohjuksia tai sytytä alusta tuleen erikoishyökkäyksen muodossa, vaan Ken nousee aluksen kannelle ja taistelee miekalla Galactorin mechoja vastaan. Tämä näyttää idioottimaiselta ja nostaa Kenin turhan isoon rooliin taisteluissa muihin hahmoihin verrattuna. Toisaalta miekan heiluttaminen kääntyy sarjan jälkimmäisellä puoliskolla päähenkilöitä itseään vastaan ja saa aikaan kiinnostavaa hahmodraamaa, mitä sarja todellakin kaipasi.

Pahisten leirissä on niin positiivisia kuin negatiivisiakin muutoksia. Uusi uhka on Leader Z, joka irtaantui menehtyneestä Leader X:stä ja juonittelee jotain maailman tuhoksi. Hän värvää joukkoihinsa kreivi Egobosslerin, joka täyttää Berg Katsen ja Gel Sadran jättämät saappaat, mutta poikkeaa heistä yhdellä merkittävällä tavalla. Hän ei ole kenenkään muun luoma pahis, vaan on itse noussut asemaansa. Jo ennen Galactorin henkiin herättämistä Egobossler johti rikollisjärjestöä, jonka sarja esittää joukkona saksalaisia aatelisperheitä. Egobossler ei myöskään ole sokean uskollinen Leader Z:lle, vaan juonittelee tätä vastaan, mikä luo jännitettä pahisten riveissä. Kuitenkaan Egobossler ei ole yhtä viihdyttävä tai kiinnostava kuin Berg Katse ja Gel Sadra, siitäkäkään huolimatta, että hänen menneisyyttään käsitellään usean jakson ajan. Hahmo kuvataan epäloogisesti, aivan kuin kesken kaiken olisi muutettu suunnitelmia siitä, millaisesta pahiksesta edes on kyse. Mukana on yksi oudon irrallinen jakso, jossa Egobossler esitetään sympaattisessa valossa johtajana, joka vain haluaa alaistensa parasta, mutta tähän ideaan ei enää koskaan palata, vaan Egobossler on loppusarjan ajan äärimmäisen julma selkäänpuukottaja, jota kohtaan katsoja ei voi tuntea mitään sympatiaa. Lisäksi hänen menneisyytensä salaisuus lässähtää täydellisesti jaksossa 39 ja jätti ainakin minulle todella pettyneen olon. Tämänkö takia maratoonasin sarjan joululomalla?

gatchamanf8.png gatchamanf9

Sarja ei oikein tunnu osaavan päättää, miten haluaa kertoa tarinansa. Varsinkin alkupuolella jaksojen välillä on selkeästi jatkumoa ja niissä tapahtuvat seikkailut ovat loogista jatkoa aiemmille tapahtumille. Noin puolivälissä sarja ottaa yllättävän hypyn takaisin ensimmäisen sarjan tunnelmaan ja alkaa heittää jaksoihin outoihin asuihin pukeutuneita komentajia mechoineen. Tämäkin idea kuitenkin haudataan nopeasti. Jatkuva juoni katoaa jonnekin ja sarjan keskiväli on täynnä turhia täytejaksoja, joissa mitään oleellista ei tapahdu. Loppua kohti palataan alun tapaan sitoa jaksoja yhteen viittaamalla aiempiin tapahtumiin ja panokset kovenevat, kun Galactor ottaa päämääräkseen murhata päähenkilöitä ensimmäisen sarjan alusta asti tukeneen ja ohjanneen tohtori Nambun. Kaikki tuntuu kuitenkin yhdentekevältä, sillä aiemmissa sarjoissa päästiin paljon eeppisempiin mittasuhteisiin ja esimerkiksi Gatchamanin tukikohdan tuhoutuminen ei kolmannessa sarjassa herätä mitään tunteita, sillä sama tilanne kuvattiin aiemmin huomattavasti paremmin. Vasta aivan loppua kohti sarja ottaa uusia riskejä ja saavuttaa erittäin onnistuneen huipennuksen. Matka sinne vain on turhan tuttu ja turvallinen.

Onneksi mukana on kuitenkin myös erinomaisia jaksoja. Tällaisia ovat lähes kaikki Egobosslerin menneisyyttä käsittelevät jaksot, jotka eivät kuitenkaan valitettavasti johda tyydyttävään lopputulokseen. Omaksi suosikikseni nousi jakso 31, joka on jännittävä pakoseikkailu maanalaisessa junassa. Myös Ryulle päänäyttämön antava jakso 33 on hyvin toteutettu ja siinä esiintyvä Lucy on todella söpö. Jakso 37 on samoin erinomainen ja tuo sarjaan takaisin paljon kaivattua hahmodraamaa. Toiseksi viimeisessä jaksossa nähdään upeaa animaatiota, selvästi kaikkien kolmen sarjan parasta. Viimeiset jaksot ovat muutenkin tunnelmaltaan erinomaisia taistelun tuntuessa täysin epätoivoiselta.

Animaatio ja hahmosuunnittelu ovat kaikissa kolmessa jaksossa identtisiä. En muista, että missään sarjassa olisi ollut selkeästi parempi animaation taso kuin muissa. Taistelukohtaukset, joita voidaan kierrättää jaksosta toiseen Galactorin rivimiesten identtisyyden takia, ovat yleensä joka jakson parasta antia. Yllättäen kolmannessa sarjassa on vähiten kierrätettyä materiaalia ja lähes joka jaksossa on täysin uniikkeja taistelukohtia. Mukana on muitakin hienoja pätkiä.  Erityisesti mieleen jäi Egobossler äitinsä haudalla, sillä kohtauksessa käytettiin mielenkiintoisia ideoita, joita sarjassa ei muuten juuri näy. Pidän myös kaikkien kolmen sarjan tavasta kuvata räjähdyksiä still-kuvina, joissa piirtäjän kädenjälki näkyy selvästi.

gatchamanf20.png gatchamanf13

Kaiken kaikkiaan tämä kolmen sarjan kokonaisuus oli ihan katsottava. Parhaimpien jaksojen pariin voin kuvitella vielä palaavani, mutta suurimman osan kohdalla yksi kerta riitti. Jaksoja on liikaa, mutta sarjan sympaattiset päähenkilöt ja pahisten juuri sopiva ripaus tragediaa auttavat jaksamaan eteenpäin. Ei ehkä kannata maratoonata näitä, vaan katsoa pari jaksoa silloin tällöin muun animen lomassa. Muuten voi iskeä turhautuminen.

Sentai Filmworks on julkaissut ensimmäisen sarjan erittäin hyvälaatuisena sekä DVD:llä että BD:nä, mutta näiden julkaisujen saatavuus on jo huono. Kaksi jälkimmäistä sarjaa ovat edelleen saatavilla yksinkertaisina DVD-julkaisuina, joiden kuvanlaatu on kuitenkin ala-arvoinen, VHS-tasoa. Ensimmäinen sarja on dubattu kokonaan englanniksi, kaksi jälkimmäistä tulevat vain tekstitysten kera. Levyt eivät toimi suomalaisessa soittimessa ilman kikkailuja.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s