Koi ni mo Naranai / Golden Love

goldenlove

Nimi: Koi ni mo Naranai
Tekijä: hagi
Osia luettu: 1/1
Lukukieli: saksa

Tajima näkee koulun ikkunasta, miten rinnakkaisluokalla oleva Koga itkee. Häkeltyneenä hän kaataa vahingossa ämpärillisen vettä tämän niskaan. Tämän lisäksi hän saa selville, että Koga itkee kuollutta kultakalaansa – ja että Tajiman kissa on todennäköisin syyllinen kalan kohtaloon. Vaikka kaikki alkaakin huonosti, kaksikon välille syntyy hiljalleen ystävyyssuhde ja Tajima ymmärtää pian, miksi kultakala merkitsi Kogalle niin paljon.

Lukiolaisista kertovat BL-pokkarit eivät nykyään enää juuri kiinnosta minua, mutta Koi ni mo Naranai onnistuu olemaan juuri sopiva sekoitus haikeutta, itsensä löytämistä ja aikuiseksi kasvamista sekä hitaasti syttyviä tunteita. Tokyopopilla on viime vuosina ollut paljon tämän tyyppisiä sarjoja valikoimissaan. Aikuisista hahmoista kertovat pokkarit ovat joskus niin täynnä seksiä, ettei tunteille ja hahmojen kehittymiselle mihinkään suuntaan juuri jää tilaa. Tässä tapauksessa on juuri toisin päin eikä pokkarissa mennä juurikaan ensi suudelmaa pidemmälle.

Pokkarin punainen lanka koostuu siitä, miten kuollut kultakala symbolisoi Kogalle hänen tunteitaan hänen velipuoltaan kohtaan. Veli on pian menossa naimisiin ja Koga tuntee menettävänsä tämän ja jäävänsä yksin, sillä veli on pitänyt hänestä huolta äidin kuoltua ja isäpuolen muutettua töiden perässä ulkomaille. Hän ei ole varma, ovatko hänen tunteensa veljeä kohtaan romanttiset, vai onko hän vain riippuvainen tästä. Veljeltä saadun kultakalan menettäminen konkretisoi hänelle sitä, miten hän pian joutuu luopumaan myös yhteisestä elämästä veljen kanssa.

Tajima sekaantuu Kogan elämään, koska tuntee syyllisyyttä kissansa teosta. Käy ilmi, että hänen kissansa käy usein vierailla Kogan kotona ja kulkee talossa, miten haluaa. Kissa muodostaa luonnollisen siteen Tajiman ja Kogan välille eikä tunnu yhtään oudolta, että he päätyvät viettämään aikaa yhdessä ja puhumaan Kogalle vaikeista asioista, vaikka eivät vielä juuri tunne toisiaan. Tämän kautta syttyvät molemminpuoliset tunteet tuntuvat niin ikään luonnollisilta, vaikka hahmot päätyvät välittämään toisistaan lähes vahingossa.

Pokkarista ei löydy draamaa rakkauden tunnustamisesta tai minkäänlaista konfliktia oman seksuaalisuuden löytämisestä tai muun maailman reaktioista. Hahmot lähes elävät omassa kuplassaan. Tarinan lukeminen olikin mukavan rentouttavaa, kun tiesi kaiken lipuvan hiljalleen kohti onnellista loppua. Tajima on päähenkilönä sympaattinen ja miettii asioita mukavan loogisesti sen sijaan, että ylireagoisi joka asiaan ja tekisi hätäisiä johtopäätöksiä.

Tarina päättyy juuri sopivaan kohtaan, jotta lukija on tyytyväinen mutta ei ehdi kyllästyä hahmoihin. Ehkä vielä hieman enemmänkin olisi jaksanut lukea. Itse jään tällaisissa tarinoissa aina kaipaamaan päähenkilöiden perheen reaktioita seurusteluun.

Piirrokset ovat ilmavat mutta tarvittaessa yksityiskohtaiset. Tavallisesti ilmeettömän Kogan kasvoilla vilahtavat tunteet on piirretty hienosti ja Tajiman naamasta näkyy hauskasti, mitä hän milloinkin ajattelee. Pokkarin parasta antia on kuitenkin Tajiman kissa, joka on kerrassaan ihastuttava myrtsi möhkäle. Taustoja pokkarissa ei juuri ole, mutta piirtäjä käyttää niitä tarvittaessa hienosti luomaan tunnelmaa.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s