Shinzou Ningen Casshern

casshan5 casshan2

Professori Azuma on robotteihin erikoistunut tiedemies, joka haaveilee maailmanrauhasta. Ironian oikusta yksi hänen luomuksistaan, maailman kehittynein androidi BK-1, menee salamaniskusta sekaisin ja ryhtyy maailmanvalloitukseen. Azuman teini-ikäinen poika Tetsuya luopuu ihmisyydestään ja antaa siirtää tietoisuutensa vielä vahvempaan androidiin voidakseen puolustaa ihmiskuntaa robottien uhkaa vastaan.

Shinzou Ningen Casshernin alkuasetelma ei ole ihmisille suotuinen. Salamaniskusta pahaksi muuttunut androidi BK-1, sittemmin Breaking Boss, rakentaa nopeasti robottiarmeijan, jota ei tunnu pysäyttävän mikään. Robotit marssivat kaupungista toiseen ja tuhoavat ja tappavat kaiken tielleen osuvan. Mitkään ihmisten aseet eivät tehoa. Näyttää siltä, että on vain ajan kysymys, milloin ihmiskunta joutuu alistumaan robottien mielivaltaan.

Vähän samanlainen synkkä tunnelma on myös toisessa katsomassani Tatsunoko Productionsin sarjassa, Gatchamanissa. Myös siinä teknologisesti täysin ylivaltainen pahis armeijoineen tappaa ihmisiä, minkä ehtii ja vain vielä paremmilla aseilla varustautuneet sankarit voivat yrittää pysäyttää hänet. Gatchamanissa on kuitenkin positiivisempi asenne, sillä päähenkilöt elävät seikkailujensa ohessa melko normaalia elämää ja voivat vetäytyä turvalliseen tukikohtaansa lepäämään. Myös muun maailman elämä rullaa eteenpäin melko tavanomaisesti ja pahisten hyökkäykset nyt vain sattuvat osumaan kohdalle.

Casshernissa tunnelma on paljon ankeampi. Maailma elää jatkuvassa robottien pelossa ja sankarit kulkevat rauniokaupungista toiseen, usein kohdaten vain epätoivoisia ja orjuutettuja ihmisiä. Välillä he auttavat evakuoimaan kokonaisia valtioita ja jäävät yksin kohtaamaan robottien lähestyvän joukon autioille kaduille. Sarjan tunnelma on ajoittain todella epätoivoinen, vaikka mukaan mahtuu myös iloisempia hetkiä.

Tragedian tuntu seuraa päähenkilöitä kaikkialle. Casshern, joka luopui elämästään Tetsuyana, ei koskaan pääse unohtamaan, mistä kaikesta hän jää paitsi uhrauksensa ansiosta. Hän on kuolematon, hänen ei tarvitse enää syödä, eikä hän enää haista kukkien tuoksua. Hän taistelee ihmiskunnan puolesta mutta tietää, että robotteja pelkäävät ja vihaavat ihmiset eivät koskaan hyväksyisi häntä jos saisivat selville hänen olevan androidi. Hän on jatkuvasti huolissaan vanhemmistaan, jotka molemmat ovat Breaking Bossin vankeina. Sarjan mielenkiintoisin elementti onkin, etteivät sankaruus ja supervoimat ole siinä pelkästään ihailtavia piirteitä, vaan niiden eteen on joutunut tekemään uhrauksia. Jokainen jakso päättyykin kysymykseen, kuka taistelisi ihmiskunnan puolesta, mikäli Casshern ei sitä tekisi.

Aivan yksin sankarimme ei kuitenkaan ole. Hänellä on rinnallaan androidikoira Flender, jonka tietoisuus on peräisin Tetsuyan ensimmäisessä jaksossa kuolleelta koiralta. Myös hänen lapsuudenystävänsä Luna taistelee hänen apunaan käyttäen isänsä rakentamaa MF-asetta, joka pystyy tuhoamaan robotin kuin robotin. Sarjan parasta antia on muutaman ensimmäisen jakson muodostama kokonaisuus, joka esittelee päähenkilöt ennen kuin sarja ryhtyy noudattamaan jakso jaksolta samaa kaavaa. Näissä jaksoissa Luna saa selville Tetsuyan tekemän uhrauksen ja päättää pysyä tämän rinnalla, vaikkei tämä olekaan enää ihminen. Aluksi Casshern ei halunnut paljastaa Lunalle olleensa ennen Tetsuya, mutta sarjan edetessä on selvää, että ilman ystävänsä tukea Casshern tuskin pystyisi jatkamaan taistelua. Aiheen käsittelyyn käytetään jopa kokonainen jakso sarjan keskivaiheilla. Voikin ehkä sanoa, että vaikka Casshern on luopunut ihmisyydestään, hän on kuitenkin yksi inhimillisimmistä sankareista, joita olen tällaisissa vanhoissa sarjoissa nähnyt.

casshan4 casshan3

Casshernin, Lunan ja Flenderin lisäksi sarjan vakihahmoja ovat Casshernin vanhemmat. Hänen isänsä on joutunut Breaking Bossin vangiksi ja on pakotettu suunnittelemaan parempia aseita tämän käyttöön. Hänen äitinsä sen sijaan on vielä pahemmassa pinteessä – pelastaakseen hänet teloitukselta, professori Azuma siirsi vaimonsa tietoisuuden robottijoutseneen, jota Breaking Boss pitää lemmikkinään. Tämä toisaalta mahdollistaa, että hän pystyy toimimaan vakoojana ja antamaan pojalleen tärkeitä tietoja pahisten suunnitelmista.

Pahisten puolella nähdään lähinnä neljää hahmoa. Breaking Boss on säälimätön hirmuhallitsija, jonka mielestä robottien tulisi alistaa ihmisiä eikä toisin päin. Hänellä on apunaan kolme kenraalia, joista kaksi johtaa taisteluja ja yksi suunnittelee uusia aseita. Vaikka androidit/robotit esitetäänkin sarjan pahiksina, ei voi olla miettimättä, onko heillä sittenkin jokin pointti. Breaking Boss kenraaleineen kykenee itsenäiseen ja luovaan ajatteluun, tuntee kipua, ymmärtää huumoria, nauttii taiteesta ja on muutenkin monella tapaa hyvin ihmismäinen. Kuitenkin sarja korostaa jatkuvasti, että robotin rooli on totella ja palvella ihmisiä. Oli pakko pohtia, onko tämä nyt ihan oikein. Sarjan loppupuolella ihmiskunta saa selville Casshernin salaisuuden ja olisin tässä kohtaa toivonut jonkinlaista tutkiskelua ihmisten ja robottien yhteiselosta, sillä monet ihmiset alkavat heti kohdella Casshernia kuin esinettä. Valitettavasti sarja ei tartu tähän.

Sankareiden eläessä epätoivon ja tragedian keskellä, komedia jää pääosin pahisten harteille. Jaksot ovat täynnä hauskoja esimerkkejä siitä, miten Breaking Boss kenraaleineen yrittää apinoida ihmisten tapoja niitä kuitenkaan ymmärtämättä. Näemme esimerkiksi sikareiden polttamista korvan kautta sekä lastenkirjojen syömistä. Lisäksi sarja on täynnä hauskoja pikkuoivalluksia. Taistelussa jalkansa menettänyt kenraali käyttää hetken ajan proteesina pienempää robottia. Kenraalin tervehtiessä Breaking Bossia perinteisellä “Hail Breaking!” tervehdyksellä, jalkana toimiva pikkurobotti yhtyy tervehdykseen.

Sarjassa on 35 jaksoa, mikä tuntuu juuri sopivalta. Suurin osa jaksoista noudattaa peruskaavaa, jossa Casshern kumppaneineen saapuu uuteen kaupunkiin ja auttaa häätämään Breaking Bossin joukot. Vaikka jaksot päättyvät yleensä onnellisesti, niissä on usein traaginen vivahde, sillä voitto tulee harvoin ilman uhrauksia. Lisäksi monessa jaksossa nähdään ihmisten juonittelevan toisiaan vastaan pelätessään oman henkensä puolesta. Vaikka motiivit olisivatkin ymmärrettävät, petturit maksavat teoistaan lähes aina hengellään.

Moni 70-luvun sarja alkaa muutaman jakson jälkeen toistaa itseään tylsyyteen asti, mutta Casshernissa on osattu tehdä jaksoista ja niiden hahmoista sen verran kiinnostavia ja koskettavia, että koko sarjan jaksaa kyllä katsoa. Lopun viimeinen taistelu Breaking Bossia vastaan on ehkä hieman pettymys, mutta pääosin sarja toimii alusta loppuun. Kaiken kaikkiaan Shinzou Ningen Casshern on toimiva sarja sekä astetta mielenkiintoisempi kuin moni muu aikalaisensa. Se ei ole niin puuduttavan pitkä kuin Gatchaman eikä toista itseään samalla tavalla kuin esim. Mazinger Z. Jos tykkää vanhoista sarjoista, joiden ikä näkyy, kannattaa ehdottomasti kokeilla.

Sentai Filmworksin DVD on alueen 1 julkaisu, joten sen katsomiseksi on hommattava aluekoodivapaa soitin tai käytettävä tietokoneella esim. VLC-soitinta ongelman kiertämiseksi. Sarjan saa myös Blu-ray-versiona, mutta en tiedä, onko se merkittävästi parempilaatuinen.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s