Kimi wa, Ore ga Suki da tte Ittara Donna Kao suru darou 1 / Und wenn ich dich lieben würde? 1

Nimi: Kimi wa, Ore ga Suki da tte Ittara Donna Kao suru darou
Tekijä: Yuki Shiraishi
Osia luettu: 1/3
Lukukieli: saksa

Lukiota käyvä Kanzaki on suosittu tyttöjen keskuudessa ja voisi valita kenet hyvänsä tyttöystäväkseen. Häntä kuitenkin kiehtoo koripallojoukkueen Asahina – vaikka tämä on poika. Sattuman kautta Kanzaki saa selville, että Asahina on itse asiassa tyttö, joka esittää poikaa voidakseen pelata koripalloa ja olla lähellä ihastustaan, joukkueen kapteenia. Kanzaki päättää liittyä koripallojoukkueeseen valloittaakseen Asahinan itselleen.

Yuki Shiraishin sarjat ovat siitä mielenkiintoisia, että ne kerrotaan hyvin usein pojan näkökulmasta. Lähes kaikissa muissa lukemissani shoujoissa päästään ainoastaan päähenkilötytön ajatuksiin ja pojat jäävät etäisemmiksi, joskus jopa pelkän unelmaprinssin tasolle. Shiraishin teokset eroavat tässä mielessä edukseen massasta, mutta liian pitkällä nimellä kirottu Kimi wa, Ore ga Suki da tte Ittara Donna Kao suru darou ei sitten millään muulla tasolla iskekään.

Tarinassa ei ensimmäisen osan aikana tapahdu mitään mielenkiintoista tai yllättävää. Se, että Asahina käy koulua pojaksi pukeutuneena ilman, että opettajat puuttuisivat asiaan tai kukaan huomaisi mitään ei ole kovin uskottavaa. Kun vielä paljastuu, että hän tekee tämän vain voidakseen olla ihastuksensa lähellä, alkuasetelma vaikuttaa lähinnä naurettavalta. Kanzaki jopa kysyy, miksei Asahina vain rupea joukkueen manageriksi. Mitään sukupuoli-identiteettiin liittyviä kysymyksiä ei edes sivuta, joten asetelma on täysin niin pinnallinen kuin miltä se aluksi vaikuttaa.

Päähenkilöistä Asahina on mielenkiintoisempi ja sympaattisempi kuin täysin itsekeskeinen Kanzaki. Asahina on päättäväinen, nokkava ja tekee juuri niin kuin itse haluaa. Kohtaus, jossa hän leikkaa hiuksensa paperiveitsellä Kanzakin edessä tämän kritisoitua hänen pojaksi pukeutumistaan oli pokkarin ainoa hyvä osio. Aiemmin kehuin Shiraishia siitä, että hän kertoo tarinansa pojan näkökulmasta, mutta tässä tapauksessa olisin toivonut juuri päinvastaista. Kanzaki nimittäin osoittautuu rasittavaksi machoilijaksi, joka ottaa tehtäväkseen suojella Asahinaa urheiluvammoilta kysymättä tältä lupaa, kiristää tämän treffeille kanssaan, vaikka tietää tämän olevan ihastunut toiseen, ja pakottaa hänet pukeutumaan ylisöpösti heidän ollessaan kaupungilla. Mukana on tietysti kaikki pakolliset kuviot, kuten Asahinan suojeleminen häiriköiltä karaokessa sekä koskettelu ja muu lähentely vastoin hänen tahtoaan ilman sen kummempia perusteluita kuin että “Minulle sinä olet tyttö”. Ja Asahina ottaa kaiken vastaan nolostuen ja punastellen, hohhoijaa.

Ensimmäinen pokkari ei tarjonnut mitään sellaista, että viitsisin ostaa kahta jäljellä olevaa. Sarja jää kesken enkä voi suositella sitä kenellekään. Edes peruskivat piirrokset eivät pelasta tätä. Shiraishilla on paljon parempaakin luettavaa, kuten näyttelijäparista kertova Ano Ko no, Toriko.